"pakkoruotsi pois"

Så stod det på många plakat som demonstranter i Vaapa Kielivalinta r.y. ordnade idag vid riksdagen.

Men vi var också många (ca 200) som deltog i motdemonstrationen, som studentorganisationen Historicus vid Helsingfors universitet och Päivi Storgård mfl snabbt tog initiativ till. Jag fick inbjudan att delta som talare i början av februari och bestämde mig då för att visst ska jag delta, fast jag inte stöder demonstrationen sak. Men i en demokrati har vi rätt att ha olika åsikter, och vi måste kunna mötas och diskutera.

Som inbjuden gäst talade jag finska, och det här är vad jag sa:

Nimeni on Fredrika Åkerö ja edustan Svensk Ungdomia.

Minua ihmetyttää: Elämme samassa massa, Suomessa, ja kuulumme samaan kansaan. Miksi minun äidinkieleni siis on vähemmän arvoinen? Olen kiitollinen tänään että jouduin opiskelemaan suomea koulussa. Sen kautta olen tutustunut ihmisiin, joihin en muuten olisi tutustunut. Mutta olen surullinen siitä, että on ihmisiä, jotka eivät halua minun elävän täällä Suomessa samalla tavalla kuin muut suomalaiset. En puhu täydellistä suomea, olen silti suomalainen. Puhun ruotsia äidinkielenäni, olen silti suomalainen. Kaksi- ja monikielisyys on rikkaus. Mielestäni voisimme opiskella myös saamen kieltä peruskouluissa.

Ruotsia puhuvista suomalaisista liikkuu kaikenlaisia ennakkoluuloja ja ruotsia ja suomea puhuvat asetetaan helposti vastakkain, aivan kuin olisimme vihollisia. Näin ei tietystikään ole. Haluan elää Suomessa suomalaisena muiden suomalaisten joukossa. Niin varmaan tekin. Tämä vaatii kunnioitusta ja yhteistyötä eri ihmisryhmien välillä. Vastakkainasettelu ja loskanheitto ei ole ratkaisu.

Enemmistöllä on valtaa, ja sen kautta myös vastuuta. Suomenkieliset voi päättää millainen Suomi meillä on. Minun Suomeni on kaksikielinen ja kansainvälinen, missä me kunnioitamme toisemme.

Kaksi kieltä – sama kansa